Tammikuu 2021: Ikä on vain numeroita, vai onko?

Uusi vuosi, uudet tuulet ja ahdistus.
Ahdistaako syntymäpäivät, varsinkin omat? Olet muka juuri sen ikäinen, kun haluat olla. Haluat kyllä joo kovasti, mutta ei tunnu siltä ja tunteeseen pitäisi aina luottaa, sillä se on totta. Ainakaan aamuisin ei olo tunnu nuorekkaalta, vaikka kuinka haluaisin, että ihoni olisi 20 vuotias, niin ei se ole. Mieleni saa taasen mielihyvin olla sen 50 vuotias.

Ikä on numerofakta samalla tavalla kuin yrittäjälle myyntiluvut. Ne kertoo totuuden. Tuota totuutta on joskus tuskallista tutkia, sillä sisimmissään tietää kyllä miksi luvut aiheuttaa tuskaa. Usein tietää jo syyt ja lääkkeenkin. Totuuden kuuluukin tuntua, niin hyvässä ja pahassa. Silloin kun on pukeutunut parhaimpiin kenkiin, imarteleviin vaatteisiin ja kun ei ole todellakaan bad hair day, ja valokynällä on loihtinut silmiin sellaisen hyvin nukutun yön fiiliksen, on ihanaa kuulla olevansa nuorempi kuin onkaan. Saunanraikkaana kuultuna tuo sama onkin sitten jo potenssiin sata. Aamulla kuitenkin toivoo, että joku jaksaisi piirtää silmät päähän, kun tuntuu että maan vetovoima on yön vaakatasosta huolimatta vienyt luomet lähelle polvia.

Satuin näkemään legendaarisen Voguen 100-vuotis dokumentin, jossa seurattiin vuoden ajan Englannin Voguen dynaamista päätoimittajaa, Alexandra Shulmania, joka pisti eräänlaisen luun kurkkuun, poikittain.
Ohjelman lopussa hän pohti ikää ja kauneutta. Hän oli nähnyt puistossa jenkkifutarimiehen, ja vierellä kauniin nuoren naisen. Alexandra ei tuolloin voinut olla miettimättä, onko naisella mitään muuta kuin paikka edustusnaisena miehen rinnalla ja että onko naisella omaa elämää saati uraa. Samalla Shulman oli tyytyväinen, ettei ole itse koskaan laskenut elämäänsä kauneutensa varaan, vaan on tehnyt paljon töitä. Lisäksi hän totesi, että hän kun on vanha, hänen omanarvontuntonsa on työnjäljessä, eikä rypyt naamassa vie saavutuksia pois. Ikä puhuttaa kaikkia, ehkä juuri eniten muodin ja kauneuden alalla työskenteleviä.

Tosiasiat iskevät hauraissa kohdissa:
Aamulla peilin edessä, että on taas yksi juonne lisää naamassa. Tai lääkärintarkastuksssa labratuloksien viitearvoja analysoitaessa. Tai kun vanhat vaatteet alkavat kiristää nimenomaan oudoista kohdista. Tai saadessaan postista tähänastisen työuran eläkelaskelman. Tai pohtiessa uraa, perhettä tai yleensä elämäntarkoitusta kaikessa rajattomuudessaan.
Kampaamo on muuten paikka, jossa on ikäänkuin sallittua ruotia myös pelkkää ulkonäköään, ilman syyllisyyttä.
Varsinkin tänä aikana, kun painotamme kehopositiivisuutta, yksilöllisyyttä, henkisyyttä ja sisäisen kauneuden merkitystä. Joskus on kuitenkin todella virkistävää jutella sielun kodista ja suunnitella sen decoorauksesta.
Iän karttuessa osaamme onneksi käsitellä pettymyksiä paremmin, sillä ikääntyessä tuntuu, että pettymyksiä oman ulkoisen habituksen suhteen tulee enemmän kuin epävarmuuden teiniaikoina, jolloin koko elämä hajosi, jos meikki tai kampaus ei meinannut onnistua, täydellisesti.
Yleensä tykkään faktoista, koska turha nillittäminen loppuu siihen, kun raaka fakta isketään pöytään, asiassa kuin asiassa. Ikääntymisen suhteen voisi näitä karmaisevia tosiasioita olla minunkin mielestä kyllä vähemmän.

Miksi ihmeessä lantion luiden pitää kasvaa läpi elämän?
Miksi nenän, korvien ja jalkojen pitää suurentua – Hei eikö 42,5 jo riitä, naiselle?
Miksi selkärangan nikamat painuvat kasaan ja menetämme tärkeitä pituuden ylväitä senttejä?
Miksi aurinko, tuo ilon ja D-vitamiinin ihana lähde rikkoo ihon kollageenisäikeet ja ihomme alkaa rypistyä niin radikaalisti?
Miksi menetämme lihasmassaa koko ajan vaikka mielestämme urheilemme säännöllisesti?
Miksi reaktiokyky alkaa hiipumaan jo kolmekymppisenä, sillä eihän elämä ole ehtinyt kunnolla edes alkaa tuolloin?
Onko mitään tehtävissä?
Voit huokaista. Luojan kiitos on.

Katsoin ohjelman miehestä, Charlesista, joka 96-vuotiaana kävi punttisalilla. Välihuomautus: Miten ihmeessä osaan avata telkkarin just oikealla hetkellä ja olen saanut nähdä näitä hyvällä tavalla pysäyttäviä dokkareita, kiitos siitä.
Niin siis tämä vanhus, Charles kertoi, että hän päätti pistää jatkuvalle flunssakierteelle lopun. Lääkkeeksi hän valitsi kuntosalitreenauksen. Kaksi salikertaa viikossa ei riittänyt tälle vanhukselle, vaan hän meni salille kolmesti. Flunssakierre loppui ja hänen ryhti oikeni heti yleiskunnon tullessa paremmaksi, puhumattakaan sosiaalisten suhteiden lisääntymisen myötä tulleesta virkistymisestä yleensä. Charles totesi, että hän koki myös mielensä juuri sopivaksi ikäänsä nyt. Hänen mielestään kävely omin jaloin sopi hänen mielelle. Ja koska hänen lääkäri oli todennut, että luita ja niveliä pystyy vahvistamaan hamaan tappiin asti, hän aikoi niin myös tehdä, sillä omin jaloin helppo liikkuminen on tuonut vapautta hänelle. Monet ikätoverit olivat sängyn vankina, kun ranka on jo vääntynyt liikkumattomuudesta, eivätkä jalat enää kantaneet.

Nuorempana sitä ei tajua, kuinka itsestään huolehtiminen on hyvän ulkonäön lisäksi lippu vapauteen vanhempana. Liikunnan terveysvaikutukset ovat myös unohdettuja niin kauan kunnes ne astuvat esiin elämän eri vaiheissa. Kehon kaikki autonomiset toiminnot paranevat liikkumisen myötä, kuten verenpaine, uni ja hermoston sekä hormonitoiminnan säätelyt. Nämä terveysjargonit tuntuu nuorista siltä itseltään, turhalta, mutta sillä uhallakin sanon, että jokapäiväisten elintapojen valinnoilla on oikeasti merkitystä. Liikunnan tuominen elämään on se helpoin rasti elintapojen muutoksessa.

Älä anna minkään tulla sinun ja liikunnan väliin, sillä toiminnallinen keho on sinun ilo, turva ja vapaus. Ole ylpeä vuosistasi, juhli syntymäpäiviäsi ilolla, sillä juhlia on muutenkin ihan liian vähän, kanna kunnialla elämänkokemuksesi, ne huonotkin, sillä niitäkään ei voi ostaa, ne pitää elää läpi, joka ikävaiheessa. Tästä kirjoituksesta itse innostuneena aion pitää seuraavat synttärini vähän isommin kun edelliset, jolloin kirjoitin Facebook-postauksen ja join kahvit, yksin.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2021 kaikille!

Terkuin Marianne. Olen sinun koutsi, piiskuri ja tukija <3