Heinäkuu 2021: RAVINTOLISÄT VAI LISÄRAVINTEET?

Heinäkuu 2021: RAVINTOLISÄT VAI LISÄRAVINTEET?

HIUKAN RAVINNOSTA, SYÖMISESTÄ JA LISÄRAVINTEISTA

Ruokavalio on aihe, josta voisi keskustella jokaisessa kirjoituksessa, sillä se on niin iso osa terveyttämme. Tuntuu, että kahtiajakoa on maailmassa myös ruokavalioiden osalta. Suurin osa ostaa juuri niitä tuotteita, mitä mainostetaan eniten, sen enempää katsomatta, mitä tuotteet sisältää. Sitten on se toinen, pienempi osa, tosin yhä kasvavampi osa, jotka pyrkivät valitsemaan mahdollisimman luomua ja puhtaita ruoka-aineksia. Puhdas ruoka kuulostaa kirjoitettuna itsestäänselvyydeltä, mutta käytännössä todellisuus on kaikkea muuta. Yhä enemmän ruokamme köyhtyy, kun katsoo esimerkiksi kaupan leipätiskiä. On lähes tehtävä agenttihommia löytääkseen leipää, jossa ei ole glukoosisiirappia. Miksi, miksi ihmeessä meidän ruokiin lisätään glukoosisiirappia lähes joka paikkaan, miksi ruokaa köyhdytetään ja sitten kehoitetaan ottamaan lukuisia vitamiinipillereitä? Mistä tietää mitä kannattaa ylipäätään syödä? Miksi keinomakeutusaineita käytetään niin paljon? Kyseenalaista näitä asioita.

Kun puhe kääntyy ravintolisiin, tulee kirkkaana silmieni eteen muisto 1992 vuodelta. Sieluni silmin näen kun sekoittelen palautusjuomaa sheikkerissä, jossa on pussillinen “superjauhoa”, jossa pussin mukaan oli kaikki, mitä punttitreenin jälkeen on järkevää nauttia. Tämän superjuoman lisäksi söin aina myös banaanin ja tunsin oloni voittajaksi.
Silloin kun superjauhoa ei ollut, minulla oli palautusjuomana litra mustikkakeittoa tai piimää ja pari karjalanpiirakkaa ja yhtälailla voittajana lähdin salilta. Apua naurattaa, kun muistan sen kuinka keho huusi ruokaa ja nesteytystä, sillä treenejä oli parhaimmillaan jopa kolme kertaa päivässä kilpailuvuosinani. Myöhemmin näin kirjoituksia 90-luvun recovery-jauhoista, että osassa niissä oli tutkittu olevan luujauhoa. Siinä kohtaa ei olo ollut enää kuin voittajalla ja tuli hämmentynyt olo, olenhan luottanut myyjään ja valmistajaan ja mainoksiin. Voiko tämä pitää paikkaansa? Mitä ihmettä sitä on syönyt ja juonut? Miksi on sokeasti uskonut kovalla rahalla markkinoituihin lisäravinteisiin? Tiedonhalu lisääntyi ja pelkän pakkauksen ulkonäön lisäksi alkoi kiinnostamaan tuoteseloste ja varsinkin kaikki lyhenteet ja koodikieli ja niin paluu piimään ja yksinkertaisuuteen palasi. On toki paljon hyviä lisäravinteitakin, mitä käytän edelleen, mutta käytän harkitummin.
Proteiinilisien kylkeen otin kalanmaksaöljyä ja nestemäistä monivitamiinia. Kilpailuaikoina otin myös B-vitamiinin injektiona, mikä oli loistava apu hermoston palautumiseen, vahvistamaan vastustuskykyä ja antamaan aivoille toimintatukea.

KUMPI NIMITYS: RAVINTOLISÄT VAI LISÄRAVINTEET?

Sitten tuli muotiin patukat, joihin en ikinä rakastunut. Ne eivät kertakaikkiaan mennyt alas makunsa, jauhoisuutensa vuoksi eikä ravintoarvotkaan vakuuttaneet terveellisestä välipalasta rajusta keinomakeamäärästä johtuen. Lisäravinnefirmat alkoivat puhumaan ravintolisistä lisäravinteiden sijaan parikymmentä vuotta sitten, mutta “lisäravinteet” oli sanana juurtunut puhekieleen vahvasti, jäädäkseen. “Lisä”-sana ensimmäisenä ei ollut niin myyvää, oli sanakäännön perustelu eräällä suomalaisella lisäravinteita myyvällä firmalla.
Sitten tuli aamuuni uudet virkistäjät: Berocca ja superfoodit, joista vain superfoodit eli tiheäravinteiset ruoka-aineet jäivät päivittäiseen syömiseen ja joita olin tietysti syönyt lapsesta asti koko ajan, mm. kotimaista mustikkaa ja puolukkaa.

NESTEYTYKSEN MERKITYS?

Yhtäkkiä huomasin, että treenin jälkeen parasta heti olikin vain nesteytys. Kookosvettä kylmänä heti treenin jälkeen ja sitten myöhemmin kunnon lämmin ruoka. Muut säännölliset lisäravinteet olivat: Valmarinia happoemästasapainoa parantamaan, biotiinia, C-vitamiinia, sinkkiä ja magnesiumia.

Selviytyjät saarella sain kokea käytännössä paljon myös sosiaalisten taitojen lisäksi ravitsemuksesta. Oikeastaan mitä simppelimpää, selkeämpää, niin sen paremmin suolisto toimi ja olo tuntui hyvältä, nälästä huolimatta. 33:ssa päivässä keho pääsi alkushokin kautta normalisoitumaan. Oikeastaan ne ensimmäiset kolme päivää ilman tulta olivatkin loistava shokki keholle, sillä puhdistuminen kaikesta moskasta lähti heti käyntiin. Kolme päivää pärjättiin villiyrteillä, koivunlehdillä, mustikoilla, tilkalla öljyä (tosin halvinta mahdollista huonoa auringonkukkaöljyä) ja merisuolaa. Joimme paljon siankärsämöteetä ja laitoin myös yrttejä juomaveteeni. Tästä päästäänkin pohdintaan, onko suoliston hyvä antaa levätä välillä? Oma näkemykseni on, että kyllä. Kun elämme ajassa, jolloin luontainen näläntunne on kadonnut lähes kokonaan, koska on koko ajan tarjolla energiapitoisia juomia ja välipaloja, keho on kovilla.

Kun Selviytyjien kilpailusta voitin pihvi-illan, oli ruoka taivaallisen hyvää sillä hetkellä suussa, mutta maha meni aivan sekaisin reiluksi viikoksi. Uskon, että syy oli siinä, että söin ihan liikaa: naudan pihviä, kalaa ja kanaa. Ei siinä tilanteessa osannut himmata. Söimme jokainen varmaan 20 pientä perunaakin kaiken muun lisäksi. Toki lihakset täyttyi heti ja olo oli voimakas, hetken, kunnes maha alkoi möyriä ja tyhjentyi yhtä nopeasti kuin tuli syötyäkin. Naurattaa näin jälkeenpäin, kuinka sitä söi tosiaan, niin kuin ei olisi ikinä saanut ruokaa, kun oli pari viikkoa ollut hyvin niukalla ravinnolla..

Mutta se mitä tuo 33:n päivän kokemus toi pohdittavaksi, oli se, että oli se ruoka mitä tahansa, on se aina rasitus keholle. Siksi pätkäpaasto sopi itse asiassa todella hyvin itselleni. Se, että ns. syömisikkuna ajoittui noin 8 tunnin aikaikkunaan, sopi loistavasti minulle.

Selviytyjistä palattuani kesti useampi viikko, kun vain söi ja söi niitä herkkuja, mitä keho ja mieli huusi. Ei osannut sanoa ei, eikä edes halunnut sanoa ei, vaan mätti ja mätti sitä ruokaa ja se, että halusin myös lasillisen viiniä joka pihviaterialla, oli minulle uutta. En ole absolutisti, mutta nautin alkoholia muutoin todella harvoin ja nyt halu juoda lasillinen lähinnä huvitti. Tuntui, että vanhat varastot oli täytettävä, myös ne epäterveellisten valintojen varastot. Irtokarkkejakin teki mieli ihan joka päivä. Pikku hiljaa olo oli normaali eli sama kuin ennen kilpailua ja samalla tuli ikävä sitä kevyempää oloa, mikä hurjassa kilpailussa oli.

Tässä nyt jälkeenpäin voin todeta, että jokin kultainen keskitie olisi parasta. Millainen ruoka, sellainen olo. Kyllä oma olo kertoo, mitä keho kaipaa. Ennen vanhaan mentiin satokausien mukaan ja se tuntuu tässä ajassa hyvin terveelliseltä ja luonnolliselta, aina sai tuoretta sen hetken parasta ja ruoka-ainekset tulee luontevasti luonnosta, mitä milloinkin luonto tarjoaa. Olemme erkaantuneet tästä luonnollisesta syklistä.

MYYTÄVÄNÄ: HYVÄ OLO

Lisäravinteet ovat suurta bisnestä, mutta on toki hyvin tärkeitä vitamiineja, joita kannattaa tässä hetkessä ottaa tukemaan päivittäistä ruokavaliota, esimerkiksi Suomessa pimeänä talvena on syytä ottaa reilusti D-vitamiinilisää. Tärkeintä on ensin kartoittaa perus kivijalkarunko omaan päivittäiseen ruokavalioon, minkä ansioista voi paremmin. On hyvä myös opetella tekemään itse ruokaa, jotta oppii ravinnosta ja sen vaikutuksesta ja voimasta. Hyvään oloon liittyy niin paljon muutakin kuin ravinto ja ravintolisät, mutta kiistaton tosiasia on, että ruokaan liittyy ja liitetään paljon tunnepuolen asioita, jotka parhaimmillaan tukee hyvää oloa ja pahimmoillaan suistaa elämänhalun, joten herkän ja tärkeän asian äärellä ollaan. Muista, että sinä olet itsesi suhteen paras asiantuntija itsellesi ravinnon suhteen. Ammattilaiset voivat tehdä sinulle ruokavalion, jota voit noudattaa, mutta parasta olisi, että oman itsetuntemuksen kautta seuraat, mikä sopii juuri sinulle, mitkä ruoka-ainekset tukee sinun arkeasi ja mikä suhde ylipäätään sinulla on ruokaan ja syömiseen. Ei ole väliä kutsutko purkista otettavaa D-vitamiinia lisäravinteeksi vai ravintolisäksi, pääasiat, että kehosi toimii ja voit hyvin. Kun vitamiinit on balanssissa, jää aikaa keskittyä henkisen puolen kehittämiseen ja huomaat, kuinka pienillä asioilla on suuri merkitys kokonaisuuteen.

Vastaukseni kirjoitukseni alussa esitettyyn kysymykseen:
Syö niin, että sinulla on terve ja hyvä olla. Reagoi kehosi kertomaan oloosi.Tämä on osa itsetuntemusta. KEHO – MIELI – SIELU balanssi.
Vitamiinitasot olisi hyvä mittauttaa, jotta tietää missä kehossa mennään. Vitamiinitasot tutkitaan verikokeella ja konkreettiset luvut omasta kehosta antaa varmasti motivaatiota tehdä hyviä valintoja itselleen.

TÄLLÄ HETKELLÄ MINULLA KÄYTÖSSÄ NÄMÄ PÄIVITTÄIN:

AAMULLA:
Ensimmäiseksi lämmintä merisuolalla maustettua VETTÄ (keitän veden ensin vedenkeittimessä, annan sitten sen jäähtyä rauhassa)
2 RKL KALANMAKSAÖLJY (Möllerin nestemäinen, jossa sitruunaa)
SINKKI nestemäinen
B12-VITAMIINI (Suomen Vitamiinikeskus)
BIOTIINI
D-VITAMIINIA 100-200 mikrogrammaa (Puhdistamo)
EAA Aminohapposekoitus (Puhdistamo)

PÄIVÄLLÄ ENNEN TREENIÄ:
C-vitamiinia 1-3 grammaa (Puhdistamon tripla C-vitamiini) ja elektrolyyttijuomaa (Ellu)

TREENIEN JÄLKEEN:
KOOKOSVETTÄ/KOMBUCHA
MUSTIKKAKEITTO, banaani

ILLALLA:
MAGNESIUM (Puhdistamo)

LISÄKSI JAUHEENA RUOKIIN LISÄÄN:
– nokkosen siemeniä
– nokkosen lehtiä
– punajuurijauhoa
– inkiväärijauhoa
– kuusenkerkkäjauhoa
– merilevää – esimerkiksi paistetun kananmunan päällä tosi hyvää

Palaan näihin lisäravinnejuttuihin vaikka videon muodossa vielä lisää ja näytän tuotteet, jotka olen itse kokenut laadukkaiksi ja hyviksi. Suosin ja kannatan kotimaisia valmistajia ja tuon heidän tuotteita mielelläni esille, kuten Suomen Vitamiinikeskuksen nopeasti liukenevaa B12-vitamiinia. Tutki tuoteselosteita, kokeile mikä toimii ja sopii sinulle. Näihin teemoihin vielä uudestaan varmasti =)